Brasserie Georges

Lyonissa ruokaan suhtaudutaan asianmukaisella hartaudella ja paatoksella. Heti ensimmäisenä iltana taksikuski kehui kaupunkia maailman gastronomian pääkaupungiksi. Tutkiva reportterimme on tähän asti ehtinyt käymään vain muutamassa pienemmässä ravintolassa, mutta nauttinut sekä hinta-laatusuhteesta että hyvästä atmosfääristä. Tällä kertaa suuntana oli hintatasoltaan ehkä hieman kalliimpi, mutta kuitenkin kohtuuhintainen ravinteli nimeltään Brasserie Georges, jossa (kuten monessa muussakin ravintolassa) on saatavilla Lyonilaisia suosikkiherkkuja.

Ravintola on todella suosittu, joten pöytävaraus on syytä tehdä ainakin isommalle porukalle (testitilanteessa 10 hlöä) etukäteen. Ravintola sijaitsee Perrachen juna/metro/raitiovaunuaseman vieressä, joten paikan päälle pääsee kätevästi monella kulkupelillä. Vaikka kyseessä ei ole mikään eliittiravintola, kannattaa ehkä harkita esim. kauluspaitaa, jottei tunne oloaan epämukavaksi pukuäijien keskellä. Toisaalta kalju kanadalaisemme pysyi uskollisena tyylilleen ja istui koko aterian ajan pipo silmillä, joten dresscodea ei ehkä kannata murehtia. Tilana Georges on hyvin avara, korkea sali (saksalaisen testihenkilön mielestä Jugend- henkinen, mutta minä en näistä tiedä). Ravintola ei siis tarjoa hämyistä ja intiimiä tunnelmaa sitä kaipaaville, vaan varsinkin ruuhkaisina aikoina seurueet istuvat kylki kyljessä.

Alkuperäinen suunnitelmani oli nautiskella Entrecôte grillée, mutta päädyin kuitenkin syömään neljäosaisen menun, joka sisälsi pääosin paikallisia makuelämyksiä. Alkuruoaksi päädyin ottamaan kananmaksaa, joka tarjoiltiin salaatin, suolakurkun ja eräänlaisen hapankaalin säestyksellä. Äkkiseltään ajatus kanan maksasta voi tuntua ensikertalaisesta epäilyttävältä, mutta todellisuudessa annos yllätti erittäin positiivisesti. Vaihtoehtona olisi ollut vasikanjalkasalaatti, jonka osa seurueesta valitsi. Ko. erikoisuus maistui lähinnä lihanmakuiselle nallekarkille, joten olin tyytyväinen omaan valintaani.

Toiselle lautaselle oli eksynyt paikallista erittäin herkullista ja hyvin maust,ettua makkaraa, parunamuussia ruohosipulilla höystettynä sekä veikkaukseni mukaan ainakin runsaasti voita, kermaa ja tilliä sisältänyt soosi. Vaikka kyseessä onkin perusruoka, oli lopputulos lähinnä suussa sulava. Tosin eipä noilla raaka-aineilla olisi kovin pahasti voinut epäonnistua. Tämän annoksen vaihtoehtona olisi ollut käsittääkseni jälleen eläimen jalasta kyhätty annos, mutta valitettavasti referenssiannos jäi ryhmän uskalluksenpuutteesta johtuen testaamatta. Kukaan menun syöneistä ei lähtenyt haastamaan jalkavaihtoehtoa.
Tässä vaiheessa ruokailua alkoi allekirjottaneen vatsa olla jo täyttymään päin, mutta kaksi ruokalajia oli vielä jäljellä; juusto ja jälkiruoka. Juustovaihtoehdoista valitsin jonkinsortin kermajuuston. Haluaisin painottaa sanaa KERMA, sillä juusto saapui eteeni juoksevassa muodossa useamman desin kulhossa . Juustoon oli lisätty valkosipulia ja ruohosipulia, joten oikeastaan mieleen tuli hieman tavallista paksumpi dippikastike, sillä juusto tarjoiltiin jääkaappikylmänä. Mikäpäs siinä, maistui hyvältä leipäpalasella dippaillessa. En kuitenkaan häpeällisesti kyennyt tuhoamaan koko kulhollista.

Jälkiruoaksi painoin jäätelöä, joka sisälti hedelmiä ja mausta päätellen melko runsaasti alkomahoolia. Särpimenä punaista marjakastiketta, uskaltaisin veikata jopa karpaloa ainakin yhdeksi osatekijäksi.

Vasurissa David juuston kimpussa, oikella kädellä jäätelö:




















Kaiken kaikkiaan Brasserie Georges oli erittäin mukava kokemus. Eihän tuolla varsinkaan opiskelijabudjetilla ihan joka päivä viitsi käydä, mutta saatanpa vielä kevään mittaan piipahtaa uudestaan. Hintaa koko aterialle tuli viineineen ja oluineen 35e, joka ei mielestäni ole liian paha hinta noinkin tuhdista ateriasta.

Loppuun vielä yhteiskuva seurueesta, ai että meillä oli hauskaa:



Tone of the day: Syön tänään

Vieux Lyon

Koska lauantaina vietettiin eräässä asuntolan keittiössä astettakin kovemmat "amerikkalaiset" kinkerit, joiden loppuillan yksityiskohtiin en sen suuremmin halua tässä yhteydessä puuttua, oli sunnuntaille luonnollisesti keksittävä jotain kevyttä puuhailua. Ideani ulkoilusta ei saanut kuitenkaan kannatusta kansan syvissä riveissä, joten päädyin ottamaan mukaani ipodin ja kameran ja suuntaamaan kulkuni vanhan Lyonin maisemiin.

Vieux Lyon on historiallisesti merkittävä pala kaupunkia, sillä se on suurin renessanssin ajoilta muuttumattomana säilynyt kaupunkialue Euroopassa. Tunnusomaista alueelle ovat kapeat kujat ja kadut sekä useampia katuja yhdistelevät ahtaat "salakäytävät", joita kaupunkilaiset käyttivät pakoillessaan miehittäjiä muinaisina aikoina. Lyon on perinteisesti ollut tunnettu gastronomiastaan ja silkinkudontataidostaan ja molempien näiden alkulähteet voidaan jäljittää vanhan Lyonin sydämeen.

Nykyään aluetta käyttävät lähinnä erilaiset putiikit ja lukuisat ravintolat sekä museot ja marginaalisemmat taidegalleriat. Varsin boheemia seutua, josta löytää mahantäytettä ja suunkostuketta jokaiseen makuun. Verrattuna suomalaiseen markkinatilanteeseen, jossa muutamat isot ketjut hallitsevat suurinta osaa ravintolabisneksestä, Lyon tarjoaa piristävän erilaisia kokemuksia. Jokaisen makuhermoille ja rahapussille löytyy sopiva ravintola.

Lyonilaiset selvästi pitävät vanhasta kaupungistaan etenkin sunnuntaisin, jolloin lähes kaikkialla muualla on hiljaista. Vieux Lyon oli kuitenkin vielä puolillaan porukkaa, vaikka itse saavuin paikalle suhteellisen myöhään. Henkilökohtaisena suosikkina voin mainita pienet katukeittiöt/kojut, joista saa ostaa pikkurahalla pientä purtavaa, kuten paikallisia lettusia (crêpe).

Vanhan kaupungin alue on maantieteellisesti suhteellisen pieni pökäle, mutta lukemattomat sivukujat tarjoavat yleensä positiivisia yllätyksiä ja tekemistä tylsien sunnuntai-iltapäivien varalle. Jos ei ravintelissa istuminen tai oluen ryystäminen nappaa, voi vierailla vaikkapa museossa, jossa on esillä elokuvissa käytettyä pienoismalleja ja muita vastaavia härveleitä. Itsehän toki säästin tämän nautinnon ensi kertaan, mutta aulassa kuikuilun perusteella vaikuttaa tarkastamisen arvoiselta pytingiltä.

Vanhaa kaupunkia ja koko Lyonin keskustaa hallitsee olemuksellaan kaupungin korkein kohta, Fourvièrin kukkula ja sen harjanteella sijaitseva katedraali Basilica Notre Dame de Fourvière. Huipulla tuulee ja tässä tapauksessa siellä tuulee vielä jonkin verran normaalia enemmän, mutta puhuria uhmaten päätin käydä tarkastamassa, onko haipille katetta.

Tämä hieman keskikokoista suomalaista kyläkirkkoa kookkaampi kirkkopahanen rakennettiin 1800- luvun loppupuolella. Siitä asti se on ollut yksi Lyonin tunnetuimpia maamerkkejä. Erään kuvauksen mukaan basilika näyttää selällään jalat ylöspäin makaavalta norsulta ja pidän tätä kuvausta melko osuvana. Itse satuin paikalle juuri kirkonmenojen aikaan, eli klo 17 jälkeen sunnuntai-iltapäivänä. Sinällään varsin mielenkiintoinen kokemus, vaikka papin puheesta en mitään ymmärtänyt enkä muutenkaan pidä itseäni kummoisena kirkonmiehenä.

Ehkä jopa kirkkoa itseään vaikuttavampi on kuitenkin viereiseltä tasanteelta avautuva näköala. Nyppylältä katsottuna koko kaupunki on aivan jalkojen juuressa ja horisontissa siintelevät Alpit, ainakin kirkkaana päivänä. Valitettavasti meikäläisen Casiossa ei aivan zoomi riittänyt vangitsemaan maiseman koko komeutta.

Mäelle pääsee helpoiten vanhan kaupungin metroasemalta pienellä raitiovaunua muistuttavalla härvelillä. Ne, joilla on pohkeissa ruutia voivat myös kipittää ylös rinteessä sijaitsevaa pengerrettyä puistoa pitkin. Itse valitsin tämän reitin alasmennessä. Vaikutti varsin mukavalta pusikolta, vaikkakin kevään ja lehtien tullessa varmasti vielä paremmat tunnelmat. Huhujen mukaan hullut ranskalaiset kipaisevat toisinaan pitkäksi venyneiden juhlien jälkeen katselemaan viinipäissään auringonnousua Fourvièren laelle. Pidän tätä huhua mahtavat näköalat huomioon ottaen täysin mahdollisena.

Yleisesti ottaen täytyy sanoa, että alue on todella viihtyisä ja aion mennä vanhaan kaupunkiin vastakin sunnuntai-iltapäivää viettämään. Alue on omiaan löysään palloiluun ja elämästä nauttimiseen. Mukavia pikku puoteja, paljon rentoa porukkaa ja hyvää suuhunpantavaa. Ei kai sitä juuri muuta kaipaa.

Tone of the day: Today was a good day

Le début

Tukka edessä, viikko takana. Menomatka sujui kuin tanssi minuuttiaikataulun mukaisesti, joten Charles de Gaullella oli ruhtinaalliset 40min aikaa odotella TGV-junaa saapuvaksi. Kiitos Air Baltic. Luotijunassahan tunnetusti matka etenee hyvää vauhtia, joten Pariisista Lyoniin sujahtaa kahdessa tunnissa ja kun piletitkin voi tulostaa etukäteen netistä, niin mikäs siinä maisemia tarkastellessa.

Raati kiittää:
-Aikautaulussa pysymistä
-Pica- pizzeriaa lentokentällä
-Nopeutta
-Matkustajien puutteesta johtuvaa väljyyttä lentokoneissa

Raati moittii:
-Ahtaita jalkatiloja
-Tungettelevia ruotsalaisia lentokentällä

Raati muistaa erityiskiitoksella:
-Riikan lentokentällä myynnissä olleita elektronisia savukkeita. Toimii sähköllä, voi polttaa missä vaan! Ja ilmaiset hatsit halukkaille kokeilijoille. Toinen asia on se, että tutkimusten mukaan ko. tuotteet eivät juurikaan toimi nikotiiniaddikteille.
-Suomen hiihtomaajoukkuetta Helsingin lentokentällä. Tsemppiä Kulta-Aikku

Perillä Lyonissa pyörin vähän aikaa Part Dieun aseman huudeilla ja irkkupubissa, kunnes päätin ottaa taksin suoraan residenssiin. Lähes puolen tunnin small talk taksikuskin kanssa RANSKAKSI nosti tunnelmia. Asumuksena toimii n. 13 neliön huone, jossa on oma suihku/vessa, mutta yhteinen keittiö. Ei kylläkään valittamista, sillä keittiö on suoraan vastapäätä. Siivoja käy kerran viikossa, joten ei tarvitse siitäkään itse stressata. Pistetäänpä oikein kuva tulemaan teille kaikille kateellisille:

Raati kiittää:
-Siivojaa
-Mukavia naapureita
-Nettiyhteyttä

Raati moittii:
-Kylmyyttä (patterinkorjaaja tulossa)
-Paperista tehtyjä seiniä (kaikki kuuluu läpi)
-Jääkaapin hajoamista

So far, so good, voisi joku tokaista. Ensimmäinen viikkohan meni sujuvasti pakollisia muodollisuuksia hoidellen sekä varovaisen arvion mukaan joka toinen päivä juhlien. Koska allekirjoittanut on sekä halvan punaviinin että huokean oluen ystävä, mahdollisuudet ovat tässä maassa rajottomat. Bailaamisesta ehkä lisää myöhemmin, mutta loppuun vielä kuva siitä, kuinka suomalainen opettaa amatöörimäisiä saksalaisia nauttimaan olutta oikean kokoisesta astiasta (normaalisti olunen tulee naurettavan pienessä 2,5dl:n kipossa):


Että siinäpä ne tärkeimmät tältä kertaa!

Tone of the day: Warlocks - Stay warm

Seuraavassa jaksossa: Vieux Lyon!