Les études

Koska tämä bloginpahanen edustaa myös vaihtoraporttia, lienee muutama sana koulusta ja opinnoista paikallaan. Kevätlukukauden ollessa puolimatkan krouvilla ja kaikkien kurssien vihdoin alettua on hyvä paikka kommentoida tähänastista taivalta.

Koulu

Ecole Management de Lyon tai EM Lyon tai EM tai EM Lyon Business School, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Joka tapauksessa opinahjo on rankattu Ranskassa alallaan kolmen parhaan joukkoon muutaman pariisilaisen koulun jälkeen. Financial Times puolestaan on listannut oppilaitoksen 10 parhaan talousalan koulun joukkoon Euroopassa. Lisäksi löytyy jos jonkinlaista serfikaattia ja muuta höystettä. Eli kyseessä ei ilmeisesti ole mikään ihan turha vaihtokohde.

Ranskalaisessa koulutusjärjestelmässä puhutaan ns. grandes écoleista, joihin myös EM kuuluu. Nämä oppilaitokset toimivat tavallisen korkeakoulujärjestelmän rinnalla. Tyypillistä on se, että oppilaitoksiin on hyvin vaikea päästä sisään (paitsi vaihto-oppilaan, heh heh) ja opiskelijat käyvät ylioppilastutkinnon jälkeen vähintään vuoden kestävän valmennuskurssin ennen pääsykokeita. Lisäksi esim. EM on yksityinen korkeakoulu, joten ihan tyhjätaskuisimpien on turha haikailla opinnoista. Käsitykseni mukaan yksi lukuvuosi kustantaa normaalille tutkinto-opiskelijalle n. 16 000 euroa. Toisaalta tutkinto huippukorkeakoulusta takaa yleensä lähes automaattisesti kovapalkkaisen duunin isossa yrityksessä. Suomalaisesta näkökulmasta tämä on jotenkin outoa, sillä näin ollen lähes kaikki yhteiskunnan merkkihenkilöt valmistuvat vain kourallisesta huippukouluja, jotka ovat usein "tavallisen" kansan ulottumattomissa.

Koulun maineesta pitää vielä mainita sen verran, että EM on erittäin tunnettu ja arvostettua Lyonissa. Hauskaksi ja hyödylliseksi tämän tekee se fakta, että sivulausessa lipsautettu "opiskelen EM Lyonissa" aiheuttaa etenkin nuoremmissa naispuolisissa kuulijoissa lähes hysteerisen reaktion. IIIIK! Miehissä lausunto puolestaan aiheuttaa pelonsekaista kunnioitusta. Toimii!




Opinnot

Koska omat opintoni Jyväskylässä ovat loppusuoralla, on valitsemani opintokuorma täällä varsin kevyt, vain 15op. Normaalimäärä varsinaisilla opiskelijoilla (ja ruotsalaisilla) on 27,5op/ lukukausi. Vaikka määrä ei äkkiseltään tunnu kovin suurelta, on pisteiden eteen nähdäkseni tehtävä enemmän töitä kuin Suomessa. On caseja, kotitehtäviä, ryhmätöitä ja referaatteja. Lisäksi akateemisen vapauden käsite ei päde ainakaan yksityiskoulussa. Three strikes and you're out! Eli jos missaa yli kaksi luentoa kultakin kurssilta lentää ilman selittelyjä pihalle. Tämä ajatus ei kiehdo,ei ainakaan, jos olet maksanut 16000e tästä lystistä. Myös uusintatentti on täälläpäin tuntematon konsepti. Ensiyrittämällä läpi tai sitten tervetuloa vuoden päästä uudestaan.

Omat kurssivalintani ovat siinä mielessä onnistuineita, etteivät ne ainakaan tähän mennessä ole sisältäneet isompia vapaa-aikaa syöviä tehtäviä, vaan suurin osa casesta on käyty läpi luennoilla. Esimerkiksi jo mainitsemani ruotsalaiset vaihtariparat joutuvat ottamaan 30op:n edestä kursseja ja vapaa-aika jää hyvin rajalliseksi. Osittain jopa näyttäisi, että vaihto-opiskelun toinen olennainen (ehkä tärkein) funktio, eli sosiaalinen elämä, jää tuolla opintomäärällä hyvin rajalliseksi.

Opetuksen taso on keskimäärin erinomainen. Opettajista yhdellä on oma yksityinen sijoitusfirma, toinen omistaa lakitoimiston ja kolmas on toiminut Warren Buffetin neuvonantajana. Tosielämästä hankittu kokemus paistaa aina läpi esiintymisvarmuutena ja kykynä keskittyä olennaiseen sekä aitona kiinnostuksena asiaa kohtaan. Ainoastaan yksi luennoitsija on tähän mennessä osoittaunut kuivaakin kuivemmaksi omaa itsetuntoaan paikkailevaksi besserwisseriksi. Kaiken kaikkiaan toiminnassa on havaittavissa sitä ns. tekemisen meininkiä.

Opiskelijat

Kuten sanottua, yksityiseen oppilaitokseen ei ole asiaa ihan kellä vaan. Kuitenkin opiskelijoiden kirjo on ilahduttavan runsas ja koulussa on paljon kansainvälistä väriä. Ulkomaalaisista tutkinto-opiskelijoista suurimman ryhmän muodostavat ranskankieliset opiskelijat, jotka tulevat tyypillisesti vanhoista Afrikan siirtomaista, mutta myös aasialaiset ovat hyvin edustettuna. Kanssani samassa vaihtariohjelmassa on arviolta 75 henkeä ympäri maailmaa.

Yksityiskoulu on yksityiskoulu hyvässä ja pahassa. Toisaalta maksavat asiakkaat ovat yleensä todella motivoituneita ja heillä on kova draivi ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Eli toisinsanoen hyvä paikka verkostoitua aktiivisten tyyppien kanssa. Toisaalta jatkuva statuksen korostaminen ja "rikas pentu"- meininki käyvät välillä raskaaksi, toisinaan meininkii äityy erittäin korniksi. Kuitenkin voittopuolisesti opiskelijat ovat fiksua porukkaa eikä esimerkiksi aina mainittua kieli/kulttuurimuuria ranskalaisten kanssa ole todellisuudessa juurikaan olemassa.




Raati kiittää:
-Grand Ecole- statusta
-Opetuksen tasoa
-Käytännönläheistä tekemisen meininkiä
-Oluenmyyntiä koulun kahviossa

Raati moittii:
-Grand Ecole- statusta
-Välillä käsittämätöntä ranska-aksenttia opetuksessa



Tone of the day: Kanye - Champion

On the road pt. 2

Day 3: Carcassone/Soreze


Carcassone on linnoitettu kaupunki Montpellierin ja Toulousen välimaastossa. Linnoitettua vanhaa kaupunkia (La Cité) ovat aikain saatossa asuttaneet alueella majailleet kreivit. Ulkoapäin katsottuna linnoitus näyttää vaikuttavalta korkeine muureineen ja torneineen ja odotukset ovat korkealla.



Mutta sisältä linnoitus oli ainakin itselleni valtava pettymys. Hirvittävät määrät turistikrääsää ja joka paikka enemmän tai vähemmän rempallaan. Nyt ei tietenkään ole vielä paras turistisesonki ja raksaäijätkin olivat töissä, mutta silti päällimmäisenä fiiliksenä oli pettymys. Hyvä puoli on siinä, ettei tarvitse enää toista kertaa eksyä ko. paikkaan.

Alunperin oli tarkoituksena viettää chillimpi päivä Carcassonessa ja olla siellä yötäkin, mutta olematon viihtyvyys ja vuorilta puhaltanut hyytävä viima muuttivat suunnitelmaa. Lähdimme ajelemaan kohti Toulousea suunnitelmana yöpyä jossain matkan varrella maaseudulla.

Varoituksen sana Ranskassa autoileville: Kannattaa tankata se menopeli niin kauan, kun bensa-asemat ovat vielä auki. Usein automaateissa käy vain ranskalainen pankkikortti, eikä luottokortti tai käteinen kelpaa. Käteisellä voi maksaa silloin, kun henkilökuntaa on paikalla. Eli meidän tapauksessa ajettiin noin 50km:n sakkorinki etsien bensa-asemaa, joka hyväksyy luottokortin. Vaikeuksien kautta voittoon.

Pelasimme ns. navigaattorilottoa yöpaikasta: navigaattori päälle, hotellit näkyviin, silmät kiinni ja ääntä kohti. Tällä kertaa arpa suosi pikkukylää nimeltä Soroze, jossain Carcassonen ja Toulousen välissä. Alkukankeuden jälkeen täytyy olla tyytyväinen valintaan. Hotelli oli rempattu vanhaan sisäoppilaitokseen, joka on myös historiallinen suojelukohde. Yö kustansi meiltä kolmelta yhteensä 65e ja saimme käyttöömme loft- tyyppisen "huoneen". Pikemminkin kyseessä oli isokokoinen asunto. Arviolta 60 neliötä asumistilaa kahdessa kerroksessa ja parikymppiä per naama. Erittäin hyvä diili! Muutenkin hotellissa oli hyvä yleismeininki. Oma yksityinen puisto takapihalla ja kohtalaisen hyvä ravintola alakerrassa. Jos olisin kirjailija, asuisin Sorozessa pari viikkoa vuodesta kirjoittaen bestselleriä.

Raati kiittää:
-Hintatasoa
-Runsasta aamupalaa

Raati moittii:
-Turistirysää
-Tuulta
-Kalastajaa, joka törmäsi kulkupelimme keulaan liikenneympyrässä


Day 4 Toulouse

Ensitöiksemme Toulousessa kävimme paikallisessa avaruusmuseossa. Toulousen seutu on tunnettu lentokone/avaruusteollisuudestaan. Ihan mukava kokemus, mutta olisi voinut olla hauskempaa, jos olisin n. 10-15 vuotta nuorempi.

Sää alkoi suosia iltapäivällä, joten äkkiä auto parkkiin, hotelliin ja terassille. Toulouse on siitä mukava kaupunki, että liikenteessä on aina paljon nuorta porukkaa. Selvästi opiskelijakaupunki ja sehän lupaa hyvää illan rientoja ajatellen.

Yllätys, yllätys, illalla alkoi sataa kaatamalla vettä. Alkuilta menikin siis lähipubissa sadetta pitäessä. Tulipahan juotua Hemingway- cocktail fiilistelymielessä. Tunnelma oli säästä johtuen vaisu, mutta mitä pidemmälle ilta eteni, sitä paremmaksi tilanne muuttui. Sadekin lakkasi lopulta, joten taksi alle ja St. Pierrelle pörräämään opiskelijoiden sekaan. Valikoimme silmävaraisesti baarin, jossa näytti olevan eniten nuorisoa ja kovin meininki. Nimi ei valitettavasti jäänyt mieleen, mutta hauskaa oli ja kavereita löytyi. Merci!

Se huomio on suomalaisena tehtävä, että yöllä on lähes mahdoton löytää ruokaa. Suomessahan olennaisena osana iltaan kuuluu hyvä tankkaus yön pikkutunneilla. Tai ainakin näin on mahdollista toimia halutessaan. Ranskassa tyypillisesti mikään ei ole auki kahden jälkeen yöllä (jos aiemminkaan). Siinäkö bisnesrako?

Raati kiittää:
-Jacques Dutronc
-Les filles
-St. Pierre

Raati moittii:
-Sadetta
-Huonoa w-lania


Day 5 Kämpille kylelleen

Reissun viimeinen päivä alkoi näyttävästi paikallisessa kauppahallissa. Valikoimaa oli enemmän kuin Kuopion torilla kesäaikaan ja kaikki tuoretta tavaraa. Oma osastat toki lihoille, mereneläville, leivälle, vihanneksille/hedelmille, juustoille jne. Erittäin hyvä meininki. Olisihan se hienoa ostaa kaikki käyttämänsä elintarvikkeet tuoreina tuollaisesta paikasta.

Muutaman tunnin kaupungilla palloilun (itse kahvittelin suomalaisseurassa, merci Emilia) jälkeen oli jo korkea aika suunnata etupyörät takaisin kohti Lyonia. Matkalla teimme kuitenkin vielä yhden välistopin. Jälleen viimasta ja ja lämpötilasta huolimatta saksalaisen oli päästävä rannalle. What the fuck, man? Tosin tällä kertaa maisemat olivat 100% paremmat kuin viimeksi, mutta silti alkoi tässä vaiheessa jo ottaa kaaliin autiolla hiekkarannalla pyöriminen. Protestina otin siis nokoset sillä aikaa, kun muut söivät hiekkaisia eväitään.

Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että Narbonnen lähellä oleva merenranta on erittäin mukavan näköistä seutua. Viinitiloja, kallioita, pikkukyliä ja pitkiä hiekkarantoja. Ko. paikkaan voisi joskus mennä lomailemaan, mutta EI mielellään huhtikuun alussa, vaan lähinnä kesemmällä. Vink vink saksalainen!


Yhteenvetona hyvä reissu, joskin autossaistumista oli ehkä vähän liikaa. Ensi kerralla voisi harkita pysyvänsä pari yötä samassa paikassa, jottei menisi niin paljon aikaa ja energiaa yöpaikan löytämiseen ja paikasta toiseen siirtymiseen. Mutta pakko mainita sekin, ettei asuntolan sänky ole tuntunut koskaan yhtä mukavalta kuin tämän reissun jälkimainingeissa!

Raati kiittää:
-Mahdollisuutta puhua suomea
-Narbonne/ plage

Raati moittii:
-Istumisesta puutuneita pakaroita
-Bensan hintaa



Tone of the day: Jay-Z - Beach chair

On the road pt. 1

Pääsiäisviikolla koulussamme on ns. spring break eli suomalaisittain pääsiäisloma. Sen kunniaksi päätimme suunnatta parempien säiden ja uusien kuvioiden toivossa etelään. Kuten asiaan kuuluu, emme tietenkään suunnittelleet reittiä etukäteen, emmekä täten myöskään varanneet hotelleita. Ainahan sitä jotain matkan varrelta löytyy..

Päivä 1: Avignon

Sen verran oli selvillä, että ensimmäisenä päivänä suuntaisimme Avignoniin, josta matkaa voi helposti jatkaa joko Marseillen tai Montpellierin suuntaan fiilisten mukaan. Ranskassa matkailevan on syytä muistaa, että sunnuntaisin ei kaduilla juuri vilinää ja vilskettä ole. Näin ollen pikkukylien läpi ajeleminen ei tarjonnut mahdollisuutta edes vaivaiseen kahvitaukoon, sillä jopa hikisimmät kioskit olivat kiinni. Poisluettuna tietenkin Kebab- ravintolat. Pont-Saint-Espritissä oli kuitenkin meneillään kirpputori, jossa paikalliset koittivat päästä eroon kaikesta roinasta, jota nurkkiin on vuosien varrella kertynyt. Seurueen saksankieliset jäsenet tekivät loisto-ostoksia pilkkahintaan. Esimerkiksi David Hasselhoffin haluttu 7-tuumainen vinyylisinkku lähti matkaan vaivaiseen 50 sentin hintaan.

Avignon on tunnettu lähinnä historiastaan. Kaupungin keskustaa ympäröi muuri ja kuuluisa (?) siltakin on tuhottu kahakoissa useampaan kertaan ja jätetty sittemmin törröttämään puoliväliin Rhône- jokea. Aikanaan Ranskan kuningas paimensi paavit asustelemaan Avignoniin, jotteivat kirkonisät pyörisi jatkuvasti jaloissa. Tältä ajalta kaupungin kuuluisin tai ainakin suurikokoisin nähtävyys on Palais des Papes, paavien palatsi. Muuruveden kivikirkkoa hitusen massiivisempi rakennelma on nykyisin museokäytössä.


Kuten mainittua, sunnuntai ei juuri hemmottele matkaajaa Ranskassa. Ainakaan, jos haluaisi tehdä jotain muuta, kuin istua hotellissa tai ottaa aurinkoa. Avignon on kuitenkin sen verran turistirysä, että kaupungissa oli ehkä normaalia enemmän toimintaa jopa sunnuntaina. Tosin iltaa kohti meininki kuivui aika nopeasti kokoon, eikä yhtäkään baaria/pubia ollut auki. Ruokapaikkakaan ei juuri jättänyt lapsenlapsille kertomista.

Raati kiittää:
-Auringonpaistetta
-Terasseja
-Rhone- jokea

Raati moittii:
-laatuun nähden kallista illallista
-sillan kiinni menemistä, ennen kuin ehdimme sinne jalalla astua

Day 2 Montpellier

Rankalaistyyppisen aamupalan (lähinnä croisantteja ja kahvia) jälkeen oli aika siirtää freakshow taas tien päälle. Auton omistajan veto- oikeutta käyttäen nuori herra Happersberger päätti suunnaksi Montpellierin. Mikäpä siinä, allekirjoittaneella on positiiviset mielikuvat pikavisiitiltä kyseiseen kaupunkiin. Viimeistään tämän päivän puolella selvisi, että Happyburgerilla on orastava pakkomielle merenrantoja kohtaan. Tästä johtuen söimme välipalaa rannalla lähellä määränpäätämme, vaikka tuuli puhalsi hiekkaa joka ruumiinaukkoon ja leipien väliin. Tulipahan nähtyä Välimeri ainakin.


Montpellier on keskikasvuinen kaupunki, mutta ilmeisen suosittu turistien keskuudesta. Sijainti on ainakin hyvä. Tästä johtuen hotellin löytäminen oli työläs projekti, johon auttoi vain kymmenkunta sitkeätä puhelinsoittoa. Hotellin sijainnista voisi sanoa seudun ulkonäöstä päätellen "nää huudit ei oo seiffit". Eipä jouduttu kuitenkaan ongelmiin edes yöllä, kun pööpöiltiin pitkin pimeitä katuja.

Illalla tietenkin lähdimme kaupunkiin tarkoituksena haukata illallista ja kenties muutama tuopponen paikallisessa pubissa. Päädyimme pienen pieneen ravintolaan nimeltä L'Acolyte. Lämminhenkinen, joskin hyvin tiivis tunnelma ja, hemmetti soikoon, paljoakaan kehumatta eräs elämäni parhaista naudanpihveistä. Lisäksi maistelumielessä pistelin poskeeni etanoita kevätkääryleitä muistuttavan pötkön sisällä sekä suussasulavaa mustekalaa. Meren rannalla kannattaa aina testata mereneläväisiä.

Kupu täynnä on tietysti hyvä jatkaa yön rientoihin. Kuinka ollakaan osuimme paikallisiin Erasmus- bileisiin. Valitettavasti baari oli jo lähes sulkemassa, kun saavuimme paikalle. Pienen kyselytutkimuksen perusteella ainoa auki oleva yökerho oli Panama. Ennen sitä oli kuitenkin tehtävä pienimuotoinen pit stop uuden ranskalaisen ystävämme asunnolla sekä juotava kuohuviiniä vesisateessa. Maassa maan tavalla, sano. Panama ei mitään kovin suurta elämystä tarjonnut, mutta tulihan tuolla muutama naurettavan pieni ravintola-annos nautittua.

Raati kiittää:

-Aurinkoista säätä
-Norjalaispaitaan pukeutunutta blondia
-Loistavaa ruokaa (ja juomaa)

Raati moittii:
-Tuulta
-Hiekkaa
-Itävaltalaisen turnauskestävyyttä


Ensi blogissa matka jatkuu. Älkää kysykö minne, kysykää MIKSI.

Tone of the day: Jacques Dutronc - J'aime les filles