torstai 8. huhtikuuta 2010

On the road pt. 2

Day 3: Carcassone/Soreze


Carcassone on linnoitettu kaupunki Montpellierin ja Toulousen välimaastossa. Linnoitettua vanhaa kaupunkia (La Cité) ovat aikain saatossa asuttaneet alueella majailleet kreivit. Ulkoapäin katsottuna linnoitus näyttää vaikuttavalta korkeine muureineen ja torneineen ja odotukset ovat korkealla.



Mutta sisältä linnoitus oli ainakin itselleni valtava pettymys. Hirvittävät määrät turistikrääsää ja joka paikka enemmän tai vähemmän rempallaan. Nyt ei tietenkään ole vielä paras turistisesonki ja raksaäijätkin olivat töissä, mutta silti päällimmäisenä fiiliksenä oli pettymys. Hyvä puoli on siinä, ettei tarvitse enää toista kertaa eksyä ko. paikkaan.

Alunperin oli tarkoituksena viettää chillimpi päivä Carcassonessa ja olla siellä yötäkin, mutta olematon viihtyvyys ja vuorilta puhaltanut hyytävä viima muuttivat suunnitelmaa. Lähdimme ajelemaan kohti Toulousea suunnitelmana yöpyä jossain matkan varrella maaseudulla.

Varoituksen sana Ranskassa autoileville: Kannattaa tankata se menopeli niin kauan, kun bensa-asemat ovat vielä auki. Usein automaateissa käy vain ranskalainen pankkikortti, eikä luottokortti tai käteinen kelpaa. Käteisellä voi maksaa silloin, kun henkilökuntaa on paikalla. Eli meidän tapauksessa ajettiin noin 50km:n sakkorinki etsien bensa-asemaa, joka hyväksyy luottokortin. Vaikeuksien kautta voittoon.

Pelasimme ns. navigaattorilottoa yöpaikasta: navigaattori päälle, hotellit näkyviin, silmät kiinni ja ääntä kohti. Tällä kertaa arpa suosi pikkukylää nimeltä Soroze, jossain Carcassonen ja Toulousen välissä. Alkukankeuden jälkeen täytyy olla tyytyväinen valintaan. Hotelli oli rempattu vanhaan sisäoppilaitokseen, joka on myös historiallinen suojelukohde. Yö kustansi meiltä kolmelta yhteensä 65e ja saimme käyttöömme loft- tyyppisen "huoneen". Pikemminkin kyseessä oli isokokoinen asunto. Arviolta 60 neliötä asumistilaa kahdessa kerroksessa ja parikymppiä per naama. Erittäin hyvä diili! Muutenkin hotellissa oli hyvä yleismeininki. Oma yksityinen puisto takapihalla ja kohtalaisen hyvä ravintola alakerrassa. Jos olisin kirjailija, asuisin Sorozessa pari viikkoa vuodesta kirjoittaen bestselleriä.

Raati kiittää:
-Hintatasoa
-Runsasta aamupalaa

Raati moittii:
-Turistirysää
-Tuulta
-Kalastajaa, joka törmäsi kulkupelimme keulaan liikenneympyrässä


Day 4 Toulouse

Ensitöiksemme Toulousessa kävimme paikallisessa avaruusmuseossa. Toulousen seutu on tunnettu lentokone/avaruusteollisuudestaan. Ihan mukava kokemus, mutta olisi voinut olla hauskempaa, jos olisin n. 10-15 vuotta nuorempi.

Sää alkoi suosia iltapäivällä, joten äkkiä auto parkkiin, hotelliin ja terassille. Toulouse on siitä mukava kaupunki, että liikenteessä on aina paljon nuorta porukkaa. Selvästi opiskelijakaupunki ja sehän lupaa hyvää illan rientoja ajatellen.

Yllätys, yllätys, illalla alkoi sataa kaatamalla vettä. Alkuilta menikin siis lähipubissa sadetta pitäessä. Tulipahan juotua Hemingway- cocktail fiilistelymielessä. Tunnelma oli säästä johtuen vaisu, mutta mitä pidemmälle ilta eteni, sitä paremmaksi tilanne muuttui. Sadekin lakkasi lopulta, joten taksi alle ja St. Pierrelle pörräämään opiskelijoiden sekaan. Valikoimme silmävaraisesti baarin, jossa näytti olevan eniten nuorisoa ja kovin meininki. Nimi ei valitettavasti jäänyt mieleen, mutta hauskaa oli ja kavereita löytyi. Merci!

Se huomio on suomalaisena tehtävä, että yöllä on lähes mahdoton löytää ruokaa. Suomessahan olennaisena osana iltaan kuuluu hyvä tankkaus yön pikkutunneilla. Tai ainakin näin on mahdollista toimia halutessaan. Ranskassa tyypillisesti mikään ei ole auki kahden jälkeen yöllä (jos aiemminkaan). Siinäkö bisnesrako?

Raati kiittää:
-Jacques Dutronc
-Les filles
-St. Pierre

Raati moittii:
-Sadetta
-Huonoa w-lania


Day 5 Kämpille kylelleen

Reissun viimeinen päivä alkoi näyttävästi paikallisessa kauppahallissa. Valikoimaa oli enemmän kuin Kuopion torilla kesäaikaan ja kaikki tuoretta tavaraa. Oma osastat toki lihoille, mereneläville, leivälle, vihanneksille/hedelmille, juustoille jne. Erittäin hyvä meininki. Olisihan se hienoa ostaa kaikki käyttämänsä elintarvikkeet tuoreina tuollaisesta paikasta.

Muutaman tunnin kaupungilla palloilun (itse kahvittelin suomalaisseurassa, merci Emilia) jälkeen oli jo korkea aika suunnata etupyörät takaisin kohti Lyonia. Matkalla teimme kuitenkin vielä yhden välistopin. Jälleen viimasta ja ja lämpötilasta huolimatta saksalaisen oli päästävä rannalle. What the fuck, man? Tosin tällä kertaa maisemat olivat 100% paremmat kuin viimeksi, mutta silti alkoi tässä vaiheessa jo ottaa kaaliin autiolla hiekkarannalla pyöriminen. Protestina otin siis nokoset sillä aikaa, kun muut söivät hiekkaisia eväitään.

Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että Narbonnen lähellä oleva merenranta on erittäin mukavan näköistä seutua. Viinitiloja, kallioita, pikkukyliä ja pitkiä hiekkarantoja. Ko. paikkaan voisi joskus mennä lomailemaan, mutta EI mielellään huhtikuun alussa, vaan lähinnä kesemmällä. Vink vink saksalainen!


Yhteenvetona hyvä reissu, joskin autossaistumista oli ehkä vähän liikaa. Ensi kerralla voisi harkita pysyvänsä pari yötä samassa paikassa, jottei menisi niin paljon aikaa ja energiaa yöpaikan löytämiseen ja paikasta toiseen siirtymiseen. Mutta pakko mainita sekin, ettei asuntolan sänky ole tuntunut koskaan yhtä mukavalta kuin tämän reissun jälkimainingeissa!

Raati kiittää:
-Mahdollisuutta puhua suomea
-Narbonne/ plage

Raati moittii:
-Istumisesta puutuneita pakaroita
-Bensan hintaa



Tone of the day: Jay-Z - Beach chair

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti