Le Sommaire

Nyt pari viikkoa Suomeen palaamisen jälkeen lienee hyvä paikka tehdä pienimuotoinen yhteenveto vaihtoajasta. Ensinnä mennyttä muistellessa tulee mieleen se, kuinka nopeasti aika kului. Toki oma pätkäni oli vain hieman vajaat neljä kuukautta, joten tämä luonnollisesti selittää osaltaan pikapyrähdyksen tuntumaa.

Päällimmäisenä mieleen jäivät luonnollisesti ihmiset. Porukka oli todella kansainvälinen ja lähes poikkeuksetta erittäin mukaa sakkia. Poikkeuksen sääntöön muodostivat omalla kohdallani etenkin meksikolaiset, jotka hölmöilivät itsensä lähes kaikkien muiden epäsuosioon typerillä alkoholisidonnaisilla tempuillaan. Sympatiapisteitä ei heru edes minulta, vaikka suomalaisilla lienee yleisen stereotypian mukaan tapana läträtä ulkomailla samaan tyyliin. Dorkaa ja karmeeta. Mutta mikäli tämä unohdetaan, reissusta jäi käteen tukku hyviä kontakteja ympäri maailmaa. Ensimmäinen reunion on jo varmaan suunnitteilla ensi vuoden alkupuolelle.

Opiskelun rytmistä jäi hieman kaivelemaan tapa järjestää kaikki tentit käytännössä parin viikon sisään lukukauden lopussa. Tähän järjestelmäänhän ei ainakaan kotoisessa opinahjossa olla totuttu. Itselläni oli viimeisellä viikolla kolme tenttiä, mikä tuntui melko raskaalta, mutta joillakin onnettomilla sieluilla saattoi olla 4-5 tenttiäkin samalla viikolla. Tämä aiheuttaa ajankäytölle ja sen hallinnalle kohtalaisia haasteita. Minulla oli tosin kaikkea muutakin työnhakemiseen yms. järjestelyhin liittyvää puuhaa samanaikaisesti, joten havaintoni voivat tältä osin olla harhaisia. Suoritin neljä kurssia (Financial Diagnosis, Fixed Income, Forex, Futures & Commodities sekä Legal issues of national and international purchasing), mutta tähän päivään mennessä vain FD- kurssista on tullut tulos. Tosin ko. tentti järjestettiin kaksi viikkoa muita aemmin. Eli tulosten saaminen kestää vähintään kuukauden. Uskoisin kuitenkin pääseväni kaikki läpi ja ihan kohtalaisilla arvosanoilla. Opetuksen taso oli hyvä ja tätä asiaa onkin jo käsitelty lyhyesti aiemmassa blogitekstissä.

Paikkana Lyon ei kuulu suosikkikaupunkeihini Rankassa. Kaupungin keskusta on jakaantunut sitä halkovien kahden joen takia melko laajalle alueelle. Itse olen enemmän kompaktimpien ja vähän pienempien kaupunkien ystävä (esim. Toulouse). Suosikkialueiksi muodoistuivat Vieux Lyon sekä Bellecourin lähellä oleva Rue Mercièren alue moninen ravintoloineen. Parc de la Tête d'Or oli myös mukava paikka, mutta loppuajan epävakaiset säät rajoittivat tämän assetin hyväksikäyttöä. Kuten mainittua asuin Ecullyssa keskustan sijaan, joten sekin rajoittu kaupunkiin kiintymistä. Ecullysta keskustaan lähteminen on aina pienimuotoinen projekti, joten spontaanit kaupunkikävelyt jäivät vähemmälle. Mainittakoon vielä erikseen Rhonen ranta, joka on säävarauksella myös mukava paikka viettää aikaa.

Loppuun tahdon vielä mainita erikseen ruokakulttuurin ja ravintoloiden runsauden. Silmiinpistävää Suomeen verrattuna on pienten ravintoloiden määrä ja hinta-laatusuhde. Muutamaa hutia lukuunottamatta ravintolaillat olivat hintaansa nähden aivan loistavia. Kahden viikon Suomessa olon jälkeen on jo jälleen ehtinyt turtua ketjuravintoloihin ja pizza/kebab- tarjontaan, mutta pitkässä juoksussa kaipaan varmasti Ranskasta halpaa ja hyvää ruokaa. Myöskin astetta hienommat ravintolat ovat kokemisen arvoisia, joskaan niissä ei opiskelijabudjetilla tullut kovin montaa kertaa käytyä. Mainittakoon jo aiemmin esitellyn Brasserie Georgesin lisäksi vielä Michelin- kokki Nicolas Le Becin ravintola Rue Le Bec, joka ei ole yhtä eksklusiivinen, kuin hänen varsinainen Michelin- ravintolansa, mutta ruoka ja atmosfääri ovat kohdallaan. Ravintola sijaitsee Saonen varrella vanhalla teollisuusalueelle, josta ollaan rakentamassa uutta bisnes/taidealuetta.

Tässä nyt äkkiseltään mieleentulevia yhteenvedon arvoisia asioita. Tuplabogeymies siirtyy takavasemmalle ja palaa kenties jatkossa asiaan eri aiheiden tiimoilta!

Parc de la Tête d'Or

Koska viimeistä viikkoa lukuunottamatta säät ovat suosineet jo viikkotolkulla ulkoilmaelämää, tein suomalaisten arvovieraiden kanssa pienimuotoisen exkursion paikallisen pique nique- kulttuurin kehtoon, Parc de la Tête d'Or:iin, eli tuttujen kesken kultaisen pään puistoon. Toinen ulkoilua puolustava asianhaara oli luonnollisesti se, että neljä nuorta miestä asumassa tässä kopissa aiheuttaa karaistuneemmassakin sissitelttailijassa ahtaan paikan kammoa.

Ko. puisto on laaja viheralue eläintarhoineen ja (teko?)järvineen. Joka tapauksessa hyvällä säällä loistava paikka viettää rento iltapävä. Eläinkunnan asukkaista henkilökohtaisella suosikkistatuksella palkittakoon n. 10cm mittainen apina, jolla oli kuitenkin kokoonsa nähden kunnioitettavat "pelkät", arvioiden mukaan noin. 20-30cm.

Mikäli haluaa ottaa pienet kisailut kannattaa toki vuokrata polku-, soutu- tai sähkövene. 11e puolestatunnista on toki kohtalaisen kova hinta, mutta ai että on hauskaa, kuten kuvasta näkyy:



Raati kiittää:
-Aurinkoa
-Polkuvenettä
-Ruotsalaisia auringonottajia

Raati moittii:
-Norsujen ahtaita tiloja
-Parkkipaikkojen vähäisyyttä

Les études

Koska tämä bloginpahanen edustaa myös vaihtoraporttia, lienee muutama sana koulusta ja opinnoista paikallaan. Kevätlukukauden ollessa puolimatkan krouvilla ja kaikkien kurssien vihdoin alettua on hyvä paikka kommentoida tähänastista taivalta.

Koulu

Ecole Management de Lyon tai EM Lyon tai EM tai EM Lyon Business School, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Joka tapauksessa opinahjo on rankattu Ranskassa alallaan kolmen parhaan joukkoon muutaman pariisilaisen koulun jälkeen. Financial Times puolestaan on listannut oppilaitoksen 10 parhaan talousalan koulun joukkoon Euroopassa. Lisäksi löytyy jos jonkinlaista serfikaattia ja muuta höystettä. Eli kyseessä ei ilmeisesti ole mikään ihan turha vaihtokohde.

Ranskalaisessa koulutusjärjestelmässä puhutaan ns. grandes écoleista, joihin myös EM kuuluu. Nämä oppilaitokset toimivat tavallisen korkeakoulujärjestelmän rinnalla. Tyypillistä on se, että oppilaitoksiin on hyvin vaikea päästä sisään (paitsi vaihto-oppilaan, heh heh) ja opiskelijat käyvät ylioppilastutkinnon jälkeen vähintään vuoden kestävän valmennuskurssin ennen pääsykokeita. Lisäksi esim. EM on yksityinen korkeakoulu, joten ihan tyhjätaskuisimpien on turha haikailla opinnoista. Käsitykseni mukaan yksi lukuvuosi kustantaa normaalille tutkinto-opiskelijalle n. 16 000 euroa. Toisaalta tutkinto huippukorkeakoulusta takaa yleensä lähes automaattisesti kovapalkkaisen duunin isossa yrityksessä. Suomalaisesta näkökulmasta tämä on jotenkin outoa, sillä näin ollen lähes kaikki yhteiskunnan merkkihenkilöt valmistuvat vain kourallisesta huippukouluja, jotka ovat usein "tavallisen" kansan ulottumattomissa.

Koulun maineesta pitää vielä mainita sen verran, että EM on erittäin tunnettu ja arvostettua Lyonissa. Hauskaksi ja hyödylliseksi tämän tekee se fakta, että sivulausessa lipsautettu "opiskelen EM Lyonissa" aiheuttaa etenkin nuoremmissa naispuolisissa kuulijoissa lähes hysteerisen reaktion. IIIIK! Miehissä lausunto puolestaan aiheuttaa pelonsekaista kunnioitusta. Toimii!




Opinnot

Koska omat opintoni Jyväskylässä ovat loppusuoralla, on valitsemani opintokuorma täällä varsin kevyt, vain 15op. Normaalimäärä varsinaisilla opiskelijoilla (ja ruotsalaisilla) on 27,5op/ lukukausi. Vaikka määrä ei äkkiseltään tunnu kovin suurelta, on pisteiden eteen nähdäkseni tehtävä enemmän töitä kuin Suomessa. On caseja, kotitehtäviä, ryhmätöitä ja referaatteja. Lisäksi akateemisen vapauden käsite ei päde ainakaan yksityiskoulussa. Three strikes and you're out! Eli jos missaa yli kaksi luentoa kultakin kurssilta lentää ilman selittelyjä pihalle. Tämä ajatus ei kiehdo,ei ainakaan, jos olet maksanut 16000e tästä lystistä. Myös uusintatentti on täälläpäin tuntematon konsepti. Ensiyrittämällä läpi tai sitten tervetuloa vuoden päästä uudestaan.

Omat kurssivalintani ovat siinä mielessä onnistuineita, etteivät ne ainakaan tähän mennessä ole sisältäneet isompia vapaa-aikaa syöviä tehtäviä, vaan suurin osa casesta on käyty läpi luennoilla. Esimerkiksi jo mainitsemani ruotsalaiset vaihtariparat joutuvat ottamaan 30op:n edestä kursseja ja vapaa-aika jää hyvin rajalliseksi. Osittain jopa näyttäisi, että vaihto-opiskelun toinen olennainen (ehkä tärkein) funktio, eli sosiaalinen elämä, jää tuolla opintomäärällä hyvin rajalliseksi.

Opetuksen taso on keskimäärin erinomainen. Opettajista yhdellä on oma yksityinen sijoitusfirma, toinen omistaa lakitoimiston ja kolmas on toiminut Warren Buffetin neuvonantajana. Tosielämästä hankittu kokemus paistaa aina läpi esiintymisvarmuutena ja kykynä keskittyä olennaiseen sekä aitona kiinnostuksena asiaa kohtaan. Ainoastaan yksi luennoitsija on tähän mennessä osoittaunut kuivaakin kuivemmaksi omaa itsetuntoaan paikkailevaksi besserwisseriksi. Kaiken kaikkiaan toiminnassa on havaittavissa sitä ns. tekemisen meininkiä.

Opiskelijat

Kuten sanottua, yksityiseen oppilaitokseen ei ole asiaa ihan kellä vaan. Kuitenkin opiskelijoiden kirjo on ilahduttavan runsas ja koulussa on paljon kansainvälistä väriä. Ulkomaalaisista tutkinto-opiskelijoista suurimman ryhmän muodostavat ranskankieliset opiskelijat, jotka tulevat tyypillisesti vanhoista Afrikan siirtomaista, mutta myös aasialaiset ovat hyvin edustettuna. Kanssani samassa vaihtariohjelmassa on arviolta 75 henkeä ympäri maailmaa.

Yksityiskoulu on yksityiskoulu hyvässä ja pahassa. Toisaalta maksavat asiakkaat ovat yleensä todella motivoituneita ja heillä on kova draivi ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Eli toisinsanoen hyvä paikka verkostoitua aktiivisten tyyppien kanssa. Toisaalta jatkuva statuksen korostaminen ja "rikas pentu"- meininki käyvät välillä raskaaksi, toisinaan meininkii äityy erittäin korniksi. Kuitenkin voittopuolisesti opiskelijat ovat fiksua porukkaa eikä esimerkiksi aina mainittua kieli/kulttuurimuuria ranskalaisten kanssa ole todellisuudessa juurikaan olemassa.




Raati kiittää:
-Grand Ecole- statusta
-Opetuksen tasoa
-Käytännönläheistä tekemisen meininkiä
-Oluenmyyntiä koulun kahviossa

Raati moittii:
-Grand Ecole- statusta
-Välillä käsittämätöntä ranska-aksenttia opetuksessa



Tone of the day: Kanye - Champion

On the road pt. 2

Day 3: Carcassone/Soreze


Carcassone on linnoitettu kaupunki Montpellierin ja Toulousen välimaastossa. Linnoitettua vanhaa kaupunkia (La Cité) ovat aikain saatossa asuttaneet alueella majailleet kreivit. Ulkoapäin katsottuna linnoitus näyttää vaikuttavalta korkeine muureineen ja torneineen ja odotukset ovat korkealla.



Mutta sisältä linnoitus oli ainakin itselleni valtava pettymys. Hirvittävät määrät turistikrääsää ja joka paikka enemmän tai vähemmän rempallaan. Nyt ei tietenkään ole vielä paras turistisesonki ja raksaäijätkin olivat töissä, mutta silti päällimmäisenä fiiliksenä oli pettymys. Hyvä puoli on siinä, ettei tarvitse enää toista kertaa eksyä ko. paikkaan.

Alunperin oli tarkoituksena viettää chillimpi päivä Carcassonessa ja olla siellä yötäkin, mutta olematon viihtyvyys ja vuorilta puhaltanut hyytävä viima muuttivat suunnitelmaa. Lähdimme ajelemaan kohti Toulousea suunnitelmana yöpyä jossain matkan varrella maaseudulla.

Varoituksen sana Ranskassa autoileville: Kannattaa tankata se menopeli niin kauan, kun bensa-asemat ovat vielä auki. Usein automaateissa käy vain ranskalainen pankkikortti, eikä luottokortti tai käteinen kelpaa. Käteisellä voi maksaa silloin, kun henkilökuntaa on paikalla. Eli meidän tapauksessa ajettiin noin 50km:n sakkorinki etsien bensa-asemaa, joka hyväksyy luottokortin. Vaikeuksien kautta voittoon.

Pelasimme ns. navigaattorilottoa yöpaikasta: navigaattori päälle, hotellit näkyviin, silmät kiinni ja ääntä kohti. Tällä kertaa arpa suosi pikkukylää nimeltä Soroze, jossain Carcassonen ja Toulousen välissä. Alkukankeuden jälkeen täytyy olla tyytyväinen valintaan. Hotelli oli rempattu vanhaan sisäoppilaitokseen, joka on myös historiallinen suojelukohde. Yö kustansi meiltä kolmelta yhteensä 65e ja saimme käyttöömme loft- tyyppisen "huoneen". Pikemminkin kyseessä oli isokokoinen asunto. Arviolta 60 neliötä asumistilaa kahdessa kerroksessa ja parikymppiä per naama. Erittäin hyvä diili! Muutenkin hotellissa oli hyvä yleismeininki. Oma yksityinen puisto takapihalla ja kohtalaisen hyvä ravintola alakerrassa. Jos olisin kirjailija, asuisin Sorozessa pari viikkoa vuodesta kirjoittaen bestselleriä.

Raati kiittää:
-Hintatasoa
-Runsasta aamupalaa

Raati moittii:
-Turistirysää
-Tuulta
-Kalastajaa, joka törmäsi kulkupelimme keulaan liikenneympyrässä


Day 4 Toulouse

Ensitöiksemme Toulousessa kävimme paikallisessa avaruusmuseossa. Toulousen seutu on tunnettu lentokone/avaruusteollisuudestaan. Ihan mukava kokemus, mutta olisi voinut olla hauskempaa, jos olisin n. 10-15 vuotta nuorempi.

Sää alkoi suosia iltapäivällä, joten äkkiä auto parkkiin, hotelliin ja terassille. Toulouse on siitä mukava kaupunki, että liikenteessä on aina paljon nuorta porukkaa. Selvästi opiskelijakaupunki ja sehän lupaa hyvää illan rientoja ajatellen.

Yllätys, yllätys, illalla alkoi sataa kaatamalla vettä. Alkuilta menikin siis lähipubissa sadetta pitäessä. Tulipahan juotua Hemingway- cocktail fiilistelymielessä. Tunnelma oli säästä johtuen vaisu, mutta mitä pidemmälle ilta eteni, sitä paremmaksi tilanne muuttui. Sadekin lakkasi lopulta, joten taksi alle ja St. Pierrelle pörräämään opiskelijoiden sekaan. Valikoimme silmävaraisesti baarin, jossa näytti olevan eniten nuorisoa ja kovin meininki. Nimi ei valitettavasti jäänyt mieleen, mutta hauskaa oli ja kavereita löytyi. Merci!

Se huomio on suomalaisena tehtävä, että yöllä on lähes mahdoton löytää ruokaa. Suomessahan olennaisena osana iltaan kuuluu hyvä tankkaus yön pikkutunneilla. Tai ainakin näin on mahdollista toimia halutessaan. Ranskassa tyypillisesti mikään ei ole auki kahden jälkeen yöllä (jos aiemminkaan). Siinäkö bisnesrako?

Raati kiittää:
-Jacques Dutronc
-Les filles
-St. Pierre

Raati moittii:
-Sadetta
-Huonoa w-lania


Day 5 Kämpille kylelleen

Reissun viimeinen päivä alkoi näyttävästi paikallisessa kauppahallissa. Valikoimaa oli enemmän kuin Kuopion torilla kesäaikaan ja kaikki tuoretta tavaraa. Oma osastat toki lihoille, mereneläville, leivälle, vihanneksille/hedelmille, juustoille jne. Erittäin hyvä meininki. Olisihan se hienoa ostaa kaikki käyttämänsä elintarvikkeet tuoreina tuollaisesta paikasta.

Muutaman tunnin kaupungilla palloilun (itse kahvittelin suomalaisseurassa, merci Emilia) jälkeen oli jo korkea aika suunnata etupyörät takaisin kohti Lyonia. Matkalla teimme kuitenkin vielä yhden välistopin. Jälleen viimasta ja ja lämpötilasta huolimatta saksalaisen oli päästävä rannalle. What the fuck, man? Tosin tällä kertaa maisemat olivat 100% paremmat kuin viimeksi, mutta silti alkoi tässä vaiheessa jo ottaa kaaliin autiolla hiekkarannalla pyöriminen. Protestina otin siis nokoset sillä aikaa, kun muut söivät hiekkaisia eväitään.

Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että Narbonnen lähellä oleva merenranta on erittäin mukavan näköistä seutua. Viinitiloja, kallioita, pikkukyliä ja pitkiä hiekkarantoja. Ko. paikkaan voisi joskus mennä lomailemaan, mutta EI mielellään huhtikuun alussa, vaan lähinnä kesemmällä. Vink vink saksalainen!


Yhteenvetona hyvä reissu, joskin autossaistumista oli ehkä vähän liikaa. Ensi kerralla voisi harkita pysyvänsä pari yötä samassa paikassa, jottei menisi niin paljon aikaa ja energiaa yöpaikan löytämiseen ja paikasta toiseen siirtymiseen. Mutta pakko mainita sekin, ettei asuntolan sänky ole tuntunut koskaan yhtä mukavalta kuin tämän reissun jälkimainingeissa!

Raati kiittää:
-Mahdollisuutta puhua suomea
-Narbonne/ plage

Raati moittii:
-Istumisesta puutuneita pakaroita
-Bensan hintaa



Tone of the day: Jay-Z - Beach chair

On the road pt. 1

Pääsiäisviikolla koulussamme on ns. spring break eli suomalaisittain pääsiäisloma. Sen kunniaksi päätimme suunnatta parempien säiden ja uusien kuvioiden toivossa etelään. Kuten asiaan kuuluu, emme tietenkään suunnittelleet reittiä etukäteen, emmekä täten myöskään varanneet hotelleita. Ainahan sitä jotain matkan varrelta löytyy..

Päivä 1: Avignon

Sen verran oli selvillä, että ensimmäisenä päivänä suuntaisimme Avignoniin, josta matkaa voi helposti jatkaa joko Marseillen tai Montpellierin suuntaan fiilisten mukaan. Ranskassa matkailevan on syytä muistaa, että sunnuntaisin ei kaduilla juuri vilinää ja vilskettä ole. Näin ollen pikkukylien läpi ajeleminen ei tarjonnut mahdollisuutta edes vaivaiseen kahvitaukoon, sillä jopa hikisimmät kioskit olivat kiinni. Poisluettuna tietenkin Kebab- ravintolat. Pont-Saint-Espritissä oli kuitenkin meneillään kirpputori, jossa paikalliset koittivat päästä eroon kaikesta roinasta, jota nurkkiin on vuosien varrella kertynyt. Seurueen saksankieliset jäsenet tekivät loisto-ostoksia pilkkahintaan. Esimerkiksi David Hasselhoffin haluttu 7-tuumainen vinyylisinkku lähti matkaan vaivaiseen 50 sentin hintaan.

Avignon on tunnettu lähinnä historiastaan. Kaupungin keskustaa ympäröi muuri ja kuuluisa (?) siltakin on tuhottu kahakoissa useampaan kertaan ja jätetty sittemmin törröttämään puoliväliin Rhône- jokea. Aikanaan Ranskan kuningas paimensi paavit asustelemaan Avignoniin, jotteivat kirkonisät pyörisi jatkuvasti jaloissa. Tältä ajalta kaupungin kuuluisin tai ainakin suurikokoisin nähtävyys on Palais des Papes, paavien palatsi. Muuruveden kivikirkkoa hitusen massiivisempi rakennelma on nykyisin museokäytössä.


Kuten mainittua, sunnuntai ei juuri hemmottele matkaajaa Ranskassa. Ainakaan, jos haluaisi tehdä jotain muuta, kuin istua hotellissa tai ottaa aurinkoa. Avignon on kuitenkin sen verran turistirysä, että kaupungissa oli ehkä normaalia enemmän toimintaa jopa sunnuntaina. Tosin iltaa kohti meininki kuivui aika nopeasti kokoon, eikä yhtäkään baaria/pubia ollut auki. Ruokapaikkakaan ei juuri jättänyt lapsenlapsille kertomista.

Raati kiittää:
-Auringonpaistetta
-Terasseja
-Rhone- jokea

Raati moittii:
-laatuun nähden kallista illallista
-sillan kiinni menemistä, ennen kuin ehdimme sinne jalalla astua

Day 2 Montpellier

Rankalaistyyppisen aamupalan (lähinnä croisantteja ja kahvia) jälkeen oli aika siirtää freakshow taas tien päälle. Auton omistajan veto- oikeutta käyttäen nuori herra Happersberger päätti suunnaksi Montpellierin. Mikäpä siinä, allekirjoittaneella on positiiviset mielikuvat pikavisiitiltä kyseiseen kaupunkiin. Viimeistään tämän päivän puolella selvisi, että Happyburgerilla on orastava pakkomielle merenrantoja kohtaan. Tästä johtuen söimme välipalaa rannalla lähellä määränpäätämme, vaikka tuuli puhalsi hiekkaa joka ruumiinaukkoon ja leipien väliin. Tulipahan nähtyä Välimeri ainakin.


Montpellier on keskikasvuinen kaupunki, mutta ilmeisen suosittu turistien keskuudesta. Sijainti on ainakin hyvä. Tästä johtuen hotellin löytäminen oli työläs projekti, johon auttoi vain kymmenkunta sitkeätä puhelinsoittoa. Hotellin sijainnista voisi sanoa seudun ulkonäöstä päätellen "nää huudit ei oo seiffit". Eipä jouduttu kuitenkaan ongelmiin edes yöllä, kun pööpöiltiin pitkin pimeitä katuja.

Illalla tietenkin lähdimme kaupunkiin tarkoituksena haukata illallista ja kenties muutama tuopponen paikallisessa pubissa. Päädyimme pienen pieneen ravintolaan nimeltä L'Acolyte. Lämminhenkinen, joskin hyvin tiivis tunnelma ja, hemmetti soikoon, paljoakaan kehumatta eräs elämäni parhaista naudanpihveistä. Lisäksi maistelumielessä pistelin poskeeni etanoita kevätkääryleitä muistuttavan pötkön sisällä sekä suussasulavaa mustekalaa. Meren rannalla kannattaa aina testata mereneläväisiä.

Kupu täynnä on tietysti hyvä jatkaa yön rientoihin. Kuinka ollakaan osuimme paikallisiin Erasmus- bileisiin. Valitettavasti baari oli jo lähes sulkemassa, kun saavuimme paikalle. Pienen kyselytutkimuksen perusteella ainoa auki oleva yökerho oli Panama. Ennen sitä oli kuitenkin tehtävä pienimuotoinen pit stop uuden ranskalaisen ystävämme asunnolla sekä juotava kuohuviiniä vesisateessa. Maassa maan tavalla, sano. Panama ei mitään kovin suurta elämystä tarjonnut, mutta tulihan tuolla muutama naurettavan pieni ravintola-annos nautittua.

Raati kiittää:

-Aurinkoista säätä
-Norjalaispaitaan pukeutunutta blondia
-Loistavaa ruokaa (ja juomaa)

Raati moittii:
-Tuulta
-Hiekkaa
-Itävaltalaisen turnauskestävyyttä


Ensi blogissa matka jatkuu. Älkää kysykö minne, kysykää MIKSI.

Tone of the day: Jacques Dutronc - J'aime les filles

Les Alpes

Lyon sijaitsee Rhône-Alpes:in alueella, mistä nokkelimmat varmaan arvaavatkin, ettei Alpeille ole kaupungista kuin kivenheitto. Opiskelutoverit ovat tehneet muutaman reissun Grenoblen tuntumaan, mutta henkilökohtaisesti olen antanut himon yltyä ja odottanut sopivaa hetkeä vastaavaan operaation suorittamiseen. Kuluneen viikon puolivälissä allekirjoittaneella oli kunnia päästä yöpymään muutamaksi yöksi Jyväskylästä saapuneiden Alppinistien mökille St-Gervaisiin, joten tilaisuuteen oli tartuttava. Kiitokset vielä yöpaikasta sekä mahtavasta seurasta Riinalle, Tytille sekä Tuomaksille. Rähinä for life!

Siinähän se isäntäväki viihtyy lämpimäisten viinilasien äärellä:



St.Gervais on pienehkö kylä Mt. Blancin kupeessa, lähellä Chamonix:in kuuluisia rinteitä. Isäntäväen mökki sijaitsi muistini mukaan n. 1400m:n korkeudessa, joten maisemat olivat vähintäänkin Kanavuoren tasoa, ellei jopa hieman komeammat. Tosin autolla ylöskiipeäminen serpentiiniteitä ei sovi äkkinäisellä kuskille ainakaan ruuhka-aikaan. Sinne vaan suomalaiset lätkäjengit tekemään kesäksi reisireeniä, voittaa puijon portaatkin.

Näkymää mökin edestä perjantaiaamuna:



Torstaiaamuna sää oli kehno, eikä arvovaltainen raati pitänyt rinteeseen menemistä kovin hyvänä ideana. Näin ollen päädyimme ajelemaan Sveitsin puolelle Lausanneen hengailemaan ja aistimaan paikallista tunnelmaa. Itsehän kyllä tykäistyin sveitsiläiseen meininkiin heti ensiyrittämällä. Geneve onkin tulevaisuudessa pomminvarma vierailukohde. Niillähän on nimittäin Sveitsissä kaikkea: Alpit, nätti Genevejärvi, kovapalkkaisia pankkihommia ja Ranskaan verrattuna jollain tasolla vähemmän kuppikuntainen meininki.

Järvi häämöttää taustalla:

Perjantaina päästiin sitten itse asiaan. Kohteeksi satunnaisgeneraattori arpoi Les Contamines- nimisen keskuksen St.Gervaisin lähellä. Alhaalla oli vielä aamutuimaan hieman harmaata, mutta mitä ylemmäs mentiin, sitä kirkkaammaksi sää muuttui. Olihan se Tahkovuoren rinteisiin tottuneelle vähän eriluokan kokemus. Vuoria vuorten perään ja pitkiä laskuja täydellisessä säässä ja hyvässä seurassa. Arvosana päivälle 5-/5. Miinus perään ajoittaisesta kovasta tuulesta sekä tuoreen lumen vähäisyydestä johtuen. Ei oikein puuteri pölähtänyt. Rinteet eivät kuitenkaan olleet jäisiä, joten leppoisasti pääsi vetämään.

Loppuun muutamat fotot vuorilta:







Raati kiittää:
-säätä
-hinnastoa (50e kamat+lippu koko päivän)
-loistavaa seuraa

Raati moittii:
-ajoittaista kovaa tuulta (huipulla tulee jne.)
-junien myöhästymistä



Tone of the day: Dr. Dre - Let me ride (Tume, holla!)

Brasserie Georges

Lyonissa ruokaan suhtaudutaan asianmukaisella hartaudella ja paatoksella. Heti ensimmäisenä iltana taksikuski kehui kaupunkia maailman gastronomian pääkaupungiksi. Tutkiva reportterimme on tähän asti ehtinyt käymään vain muutamassa pienemmässä ravintolassa, mutta nauttinut sekä hinta-laatusuhteesta että hyvästä atmosfääristä. Tällä kertaa suuntana oli hintatasoltaan ehkä hieman kalliimpi, mutta kuitenkin kohtuuhintainen ravinteli nimeltään Brasserie Georges, jossa (kuten monessa muussakin ravintolassa) on saatavilla Lyonilaisia suosikkiherkkuja.

Ravintola on todella suosittu, joten pöytävaraus on syytä tehdä ainakin isommalle porukalle (testitilanteessa 10 hlöä) etukäteen. Ravintola sijaitsee Perrachen juna/metro/raitiovaunuaseman vieressä, joten paikan päälle pääsee kätevästi monella kulkupelillä. Vaikka kyseessä ei ole mikään eliittiravintola, kannattaa ehkä harkita esim. kauluspaitaa, jottei tunne oloaan epämukavaksi pukuäijien keskellä. Toisaalta kalju kanadalaisemme pysyi uskollisena tyylilleen ja istui koko aterian ajan pipo silmillä, joten dresscodea ei ehkä kannata murehtia. Tilana Georges on hyvin avara, korkea sali (saksalaisen testihenkilön mielestä Jugend- henkinen, mutta minä en näistä tiedä). Ravintola ei siis tarjoa hämyistä ja intiimiä tunnelmaa sitä kaipaaville, vaan varsinkin ruuhkaisina aikoina seurueet istuvat kylki kyljessä.

Alkuperäinen suunnitelmani oli nautiskella Entrecôte grillée, mutta päädyin kuitenkin syömään neljäosaisen menun, joka sisälsi pääosin paikallisia makuelämyksiä. Alkuruoaksi päädyin ottamaan kananmaksaa, joka tarjoiltiin salaatin, suolakurkun ja eräänlaisen hapankaalin säestyksellä. Äkkiseltään ajatus kanan maksasta voi tuntua ensikertalaisesta epäilyttävältä, mutta todellisuudessa annos yllätti erittäin positiivisesti. Vaihtoehtona olisi ollut vasikanjalkasalaatti, jonka osa seurueesta valitsi. Ko. erikoisuus maistui lähinnä lihanmakuiselle nallekarkille, joten olin tyytyväinen omaan valintaani.

Toiselle lautaselle oli eksynyt paikallista erittäin herkullista ja hyvin maust,ettua makkaraa, parunamuussia ruohosipulilla höystettynä sekä veikkaukseni mukaan ainakin runsaasti voita, kermaa ja tilliä sisältänyt soosi. Vaikka kyseessä onkin perusruoka, oli lopputulos lähinnä suussa sulava. Tosin eipä noilla raaka-aineilla olisi kovin pahasti voinut epäonnistua. Tämän annoksen vaihtoehtona olisi ollut käsittääkseni jälleen eläimen jalasta kyhätty annos, mutta valitettavasti referenssiannos jäi ryhmän uskalluksenpuutteesta johtuen testaamatta. Kukaan menun syöneistä ei lähtenyt haastamaan jalkavaihtoehtoa.
Tässä vaiheessa ruokailua alkoi allekirjottaneen vatsa olla jo täyttymään päin, mutta kaksi ruokalajia oli vielä jäljellä; juusto ja jälkiruoka. Juustovaihtoehdoista valitsin jonkinsortin kermajuuston. Haluaisin painottaa sanaa KERMA, sillä juusto saapui eteeni juoksevassa muodossa useamman desin kulhossa . Juustoon oli lisätty valkosipulia ja ruohosipulia, joten oikeastaan mieleen tuli hieman tavallista paksumpi dippikastike, sillä juusto tarjoiltiin jääkaappikylmänä. Mikäpäs siinä, maistui hyvältä leipäpalasella dippaillessa. En kuitenkaan häpeällisesti kyennyt tuhoamaan koko kulhollista.

Jälkiruoaksi painoin jäätelöä, joka sisälti hedelmiä ja mausta päätellen melko runsaasti alkomahoolia. Särpimenä punaista marjakastiketta, uskaltaisin veikata jopa karpaloa ainakin yhdeksi osatekijäksi.

Vasurissa David juuston kimpussa, oikella kädellä jäätelö:




















Kaiken kaikkiaan Brasserie Georges oli erittäin mukava kokemus. Eihän tuolla varsinkaan opiskelijabudjetilla ihan joka päivä viitsi käydä, mutta saatanpa vielä kevään mittaan piipahtaa uudestaan. Hintaa koko aterialle tuli viineineen ja oluineen 35e, joka ei mielestäni ole liian paha hinta noinkin tuhdista ateriasta.

Loppuun vielä yhteiskuva seurueesta, ai että meillä oli hauskaa:



Tone of the day: Syön tänään

Vieux Lyon

Koska lauantaina vietettiin eräässä asuntolan keittiössä astettakin kovemmat "amerikkalaiset" kinkerit, joiden loppuillan yksityiskohtiin en sen suuremmin halua tässä yhteydessä puuttua, oli sunnuntaille luonnollisesti keksittävä jotain kevyttä puuhailua. Ideani ulkoilusta ei saanut kuitenkaan kannatusta kansan syvissä riveissä, joten päädyin ottamaan mukaani ipodin ja kameran ja suuntaamaan kulkuni vanhan Lyonin maisemiin.

Vieux Lyon on historiallisesti merkittävä pala kaupunkia, sillä se on suurin renessanssin ajoilta muuttumattomana säilynyt kaupunkialue Euroopassa. Tunnusomaista alueelle ovat kapeat kujat ja kadut sekä useampia katuja yhdistelevät ahtaat "salakäytävät", joita kaupunkilaiset käyttivät pakoillessaan miehittäjiä muinaisina aikoina. Lyon on perinteisesti ollut tunnettu gastronomiastaan ja silkinkudontataidostaan ja molempien näiden alkulähteet voidaan jäljittää vanhan Lyonin sydämeen.

Nykyään aluetta käyttävät lähinnä erilaiset putiikit ja lukuisat ravintolat sekä museot ja marginaalisemmat taidegalleriat. Varsin boheemia seutua, josta löytää mahantäytettä ja suunkostuketta jokaiseen makuun. Verrattuna suomalaiseen markkinatilanteeseen, jossa muutamat isot ketjut hallitsevat suurinta osaa ravintolabisneksestä, Lyon tarjoaa piristävän erilaisia kokemuksia. Jokaisen makuhermoille ja rahapussille löytyy sopiva ravintola.

Lyonilaiset selvästi pitävät vanhasta kaupungistaan etenkin sunnuntaisin, jolloin lähes kaikkialla muualla on hiljaista. Vieux Lyon oli kuitenkin vielä puolillaan porukkaa, vaikka itse saavuin paikalle suhteellisen myöhään. Henkilökohtaisena suosikkina voin mainita pienet katukeittiöt/kojut, joista saa ostaa pikkurahalla pientä purtavaa, kuten paikallisia lettusia (crêpe).

Vanhan kaupungin alue on maantieteellisesti suhteellisen pieni pökäle, mutta lukemattomat sivukujat tarjoavat yleensä positiivisia yllätyksiä ja tekemistä tylsien sunnuntai-iltapäivien varalle. Jos ei ravintelissa istuminen tai oluen ryystäminen nappaa, voi vierailla vaikkapa museossa, jossa on esillä elokuvissa käytettyä pienoismalleja ja muita vastaavia härveleitä. Itsehän toki säästin tämän nautinnon ensi kertaan, mutta aulassa kuikuilun perusteella vaikuttaa tarkastamisen arvoiselta pytingiltä.

Vanhaa kaupunkia ja koko Lyonin keskustaa hallitsee olemuksellaan kaupungin korkein kohta, Fourvièrin kukkula ja sen harjanteella sijaitseva katedraali Basilica Notre Dame de Fourvière. Huipulla tuulee ja tässä tapauksessa siellä tuulee vielä jonkin verran normaalia enemmän, mutta puhuria uhmaten päätin käydä tarkastamassa, onko haipille katetta.

Tämä hieman keskikokoista suomalaista kyläkirkkoa kookkaampi kirkkopahanen rakennettiin 1800- luvun loppupuolella. Siitä asti se on ollut yksi Lyonin tunnetuimpia maamerkkejä. Erään kuvauksen mukaan basilika näyttää selällään jalat ylöspäin makaavalta norsulta ja pidän tätä kuvausta melko osuvana. Itse satuin paikalle juuri kirkonmenojen aikaan, eli klo 17 jälkeen sunnuntai-iltapäivänä. Sinällään varsin mielenkiintoinen kokemus, vaikka papin puheesta en mitään ymmärtänyt enkä muutenkaan pidä itseäni kummoisena kirkonmiehenä.

Ehkä jopa kirkkoa itseään vaikuttavampi on kuitenkin viereiseltä tasanteelta avautuva näköala. Nyppylältä katsottuna koko kaupunki on aivan jalkojen juuressa ja horisontissa siintelevät Alpit, ainakin kirkkaana päivänä. Valitettavasti meikäläisen Casiossa ei aivan zoomi riittänyt vangitsemaan maiseman koko komeutta.

Mäelle pääsee helpoiten vanhan kaupungin metroasemalta pienellä raitiovaunua muistuttavalla härvelillä. Ne, joilla on pohkeissa ruutia voivat myös kipittää ylös rinteessä sijaitsevaa pengerrettyä puistoa pitkin. Itse valitsin tämän reitin alasmennessä. Vaikutti varsin mukavalta pusikolta, vaikkakin kevään ja lehtien tullessa varmasti vielä paremmat tunnelmat. Huhujen mukaan hullut ranskalaiset kipaisevat toisinaan pitkäksi venyneiden juhlien jälkeen katselemaan viinipäissään auringonnousua Fourvièren laelle. Pidän tätä huhua mahtavat näköalat huomioon ottaen täysin mahdollisena.

Yleisesti ottaen täytyy sanoa, että alue on todella viihtyisä ja aion mennä vanhaan kaupunkiin vastakin sunnuntai-iltapäivää viettämään. Alue on omiaan löysään palloiluun ja elämästä nauttimiseen. Mukavia pikku puoteja, paljon rentoa porukkaa ja hyvää suuhunpantavaa. Ei kai sitä juuri muuta kaipaa.

Tone of the day: Today was a good day

Le début

Tukka edessä, viikko takana. Menomatka sujui kuin tanssi minuuttiaikataulun mukaisesti, joten Charles de Gaullella oli ruhtinaalliset 40min aikaa odotella TGV-junaa saapuvaksi. Kiitos Air Baltic. Luotijunassahan tunnetusti matka etenee hyvää vauhtia, joten Pariisista Lyoniin sujahtaa kahdessa tunnissa ja kun piletitkin voi tulostaa etukäteen netistä, niin mikäs siinä maisemia tarkastellessa.

Raati kiittää:
-Aikautaulussa pysymistä
-Pica- pizzeriaa lentokentällä
-Nopeutta
-Matkustajien puutteesta johtuvaa väljyyttä lentokoneissa

Raati moittii:
-Ahtaita jalkatiloja
-Tungettelevia ruotsalaisia lentokentällä

Raati muistaa erityiskiitoksella:
-Riikan lentokentällä myynnissä olleita elektronisia savukkeita. Toimii sähköllä, voi polttaa missä vaan! Ja ilmaiset hatsit halukkaille kokeilijoille. Toinen asia on se, että tutkimusten mukaan ko. tuotteet eivät juurikaan toimi nikotiiniaddikteille.
-Suomen hiihtomaajoukkuetta Helsingin lentokentällä. Tsemppiä Kulta-Aikku

Perillä Lyonissa pyörin vähän aikaa Part Dieun aseman huudeilla ja irkkupubissa, kunnes päätin ottaa taksin suoraan residenssiin. Lähes puolen tunnin small talk taksikuskin kanssa RANSKAKSI nosti tunnelmia. Asumuksena toimii n. 13 neliön huone, jossa on oma suihku/vessa, mutta yhteinen keittiö. Ei kylläkään valittamista, sillä keittiö on suoraan vastapäätä. Siivoja käy kerran viikossa, joten ei tarvitse siitäkään itse stressata. Pistetäänpä oikein kuva tulemaan teille kaikille kateellisille:

Raati kiittää:
-Siivojaa
-Mukavia naapureita
-Nettiyhteyttä

Raati moittii:
-Kylmyyttä (patterinkorjaaja tulossa)
-Paperista tehtyjä seiniä (kaikki kuuluu läpi)
-Jääkaapin hajoamista

So far, so good, voisi joku tokaista. Ensimmäinen viikkohan meni sujuvasti pakollisia muodollisuuksia hoidellen sekä varovaisen arvion mukaan joka toinen päivä juhlien. Koska allekirjoittanut on sekä halvan punaviinin että huokean oluen ystävä, mahdollisuudet ovat tässä maassa rajottomat. Bailaamisesta ehkä lisää myöhemmin, mutta loppuun vielä kuva siitä, kuinka suomalainen opettaa amatöörimäisiä saksalaisia nauttimaan olutta oikean kokoisesta astiasta (normaalisti olunen tulee naurettavan pienessä 2,5dl:n kipossa):


Että siinäpä ne tärkeimmät tältä kertaa!

Tone of the day: Warlocks - Stay warm

Seuraavassa jaksossa: Vieux Lyon!

Ensitutustuminen ranskalaiseen tapaan tehdä asioita

Lähtö lähenee. H-hetki koittaa reippaan viikon päästä sunnuntaina, eli 7.2. herran vuonna 2009. Lento lähtee Helsingistä, toivon mukaan myös matkatavarat. Tavoitteena ehtiä Charles de Gaullen lentokentällä terminaalista toiseen reilussa tunnissa ja hypätä TGV-junaan kohti Lyonia. Ei passaa jäädä maisemia vilkuilemaan. Kokonaishinnaksi menomatkalle tuli n. 130e eli ihan siedettävissä rajoissa. Suorat lennot Lyoniin oli n. 100e kalliimpia. Jos olisi ollut aiemmin liikkeellä asian kanssa, olisi voinut saada halvemmallakin noita junalippuja. Nyt junalippu oli tarjouksessa 61e, mutta kyseessä on ykkösluokan lipetti, joka sisältää mm. oman yksittäisen penkin ja käsittääkseni ranskalaisen seuraneidin tarjoilemassa shampanjaa ja kaviaaria (ranska ei vielä taitu kovin hyvin, joten en ole 100% varma tästä).

Päätin aloittaa tutustumisen ranskalaiseen elämäntapaan ja "tehokkaaseen" byrokratiaan jo etänä kotikoneelta. Tavoitteena oli ilmoittautua kursseille EM Lyonin nettijärjestelmän kautta. Ensimmäisenä päivänä hakkasin refreshiä n. 3h sormenpäät verillä yrittäen päästä sisälle ko. sivuille. Yrityksen tuloksellisuudesta esitettäköön todistusaineistona seuraava kuva:



Mailaamalla selvisi, että ilmoittautuminen on siirretty seuraavalle perjantaille. Tämä tieto ei ollut siis valitettavasti tavoittanut meikämandoliinio. Vastapuoli avasi mailinsa sanoilla "Dear Julia", mikä tietysti ilostutti minua huumoriarvollaan. Toivottavasti pettymys ei ole liian kova, kun paikalle ilmestyykin vajaa kaksimetrinen karulla tavalla komea (=melko ruma) mies.

Niin siitä ilmoittautumisesta. Eipä tuo onnistunut silloin perjantainakaan. Tunnin yrittämisen jälkeen lähestyin vastustajaa jälleen maililla. Ilmoittautuminen oli siirretty seuraavalle maanantaille. Thanks for the info, again! Noh, maanantaina homma kuitenkin toimi kuin rasvattu, joten kurssi-ilmoittautuminen vaati vain kolmipäiväisen ja n. viiden tunnin efortin. On se helppoa, kun hommat toimii!

Hyvillä mielin kuitenkin lähdössä reissuun, kun pakolliset kuviot alkaa olla hoidettu. Kuulemieni varsin luotettavien huhupuheiden mukaan lisää miellyttävää ja ennen kaikkea kivutonta byrokratiaa on kuitenkin tarjolla riittävästi paikan päällä! C'est fantastique!

Päätän täältä tähän. Reissusta lisää!

Tone of the day: Jay-Z - A Star is born feat. J. Cole

http://www.youtube.com/watch?v=sSlux1khr4c