Lyonissa ruokaan suhtaudutaan asianmukaisella hartaudella ja paatoksella. Heti ensimmäisenä iltana taksikuski kehui kaupunkia maailman gastronomian pääkaupungiksi. Tutkiva reportterimme on tähän asti ehtinyt käymään vain muutamassa pienemmässä ravintolassa, mutta nauttinut sekä hinta-laatusuhteesta että hyvästä atmosfääristä. Tällä kertaa suuntana oli hintatasoltaan ehkä hieman kalliimpi, mutta kuitenkin kohtuuhintainen ravinteli nimeltään Brasserie Georges, jossa (kuten monessa muussakin ravintolassa) on saatavilla Lyonilaisia suosikkiherkkuja.Ravintola on todella suosittu, joten pöytävaraus on syytä tehdä ainakin isommalle porukalle (testitilanteessa 10 hlöä) etukäteen. Ravintola sijaitsee Perrachen juna/metro/raitiovaunuaseman vieressä, joten paikan päälle pääsee kätevästi monella kulkupelillä. Vaikka kyseessä ei ole mikään eliittiravintola, kannattaa ehkä harkita esim. kauluspaitaa, jottei tunne oloaan epämukavaksi pukuäijien keskellä. Toisaalta kalju kanadalaisemme pysyi uskollisena tyylilleen ja istui koko aterian ajan pipo silmillä, joten dresscodea ei ehkä kannata murehtia. Tilana Georges on hyvin avara, korkea sali (saksalaisen testihenkilön mielestä Jugend- henkinen, mutta minä en näistä tiedä). Ravintola ei siis tarjoa hämyistä ja intiimiä tunnelmaa sitä kaipaaville, vaan varsinkin ruuhkaisina aikoina seurueet istuvat kylki kyljessä.
Alkuperäinen suunnitelmani oli nautiskella Entrecôte grillée, mutta päädyin kuitenkin syömään neljäosaisen menun, joka sisälsi pääosin paikallisia makuelämyksiä. Alkuruoaksi päädyin ottamaan kananmaksaa, joka tarjoiltiin salaatin, suolakurkun ja eräänlaisen hapankaalin säestyksellä. Äkkiseltään ajatus kanan maksasta voi tuntua ensikertalaisesta epäilyttävältä, mutta todellisuudessa annos yllätti erittäin positiivisesti. Vaihtoehtona olisi ollut vasikanjalkasalaatti, jonka osa seurueesta valitsi. Ko. erikoisuus maistui lähinnä lihanmakuiselle nallekarkille, joten olin tyytyväinen omaan valintaani.
Toiselle lautaselle oli eksynyt paikallista erittäin herkullista ja hyvin maust,ettua makkaraa, parunamu
ussia ruohosipulilla höystettynä sekä veikkaukseni mukaan ainakin runsaasti voita, kermaa ja tilliä sisältänyt soosi. Vaikka kyseessä onkin perusruoka, oli lopputulos lähinnä suussa sulava. Tosin eipä noilla raaka-aineilla olisi kovin pahasti voinut epäonnistua. Tämän annoksen vaihtoehtona olisi ollut käsittääkseni jälleen eläimen jalasta kyhätty annos, mutta valitettavasti referenssiannos jäi ryhmän uskalluksenpuutteesta johtuen testaamatta. Kukaan menun syöneistä ei lähtenyt haastamaan jalkavaihtoehtoa.
Tässä vaiheessa ruokailua alkoi allekirjottaneen vatsa olla jo täyttymään päin, mutta kaksi ruokalajia oli vielä jäljellä; juusto ja jälkiruoka. Juustovaihtoehdoista valitsin jonkinsortin kermajuuston. Haluaisin painottaa sanaa KERMA, sillä juusto saapui eteeni juoksevassa muodossa useamman desin kulhossa . Juustoon oli lisätty valkosipulia ja ruohosipulia, joten oikeastaan mieleen tuli hieman tavallista paksumpi dippikastike, sillä juusto tarjoiltiin jääkaappikylmänä. Mikäpäs siinä, maistui hyvältä leipäpalasella dippaillessa. En kuitenkaan häpeällisesti kyennyt tuhoamaan koko kulhollista.
Jälkiruoaksi painoin jäätelöä, joka sisälti hedelmiä ja mausta päätellen melko runsaasti alkomahoolia. Särpimenä punaista marjakastiketta, uskaltaisin veikata jopa karpaloa ainakin yhdeksi osatekijäksi.
Vasurissa David juuston kimpussa, oikella kädellä jäätelö:
Kaiken kaikkiaan Brasserie Georges oli erittäin mukava kokemus. Eihän tuolla varsinkaan opiskelijabudjetilla ihan joka päivä viitsi käydä, mutta saatanpa vielä kevään mittaan piipahtaa uudestaan. Hintaa koko aterialle tuli viineineen ja oluineen 35e, joka ei mielestäni ole liian paha hinta noinkin tuhdista ateriasta.
Loppuun vielä yhteiskuva seurueesta, ai että meillä oli hauskaa:
Tone of the day: Syön tänään
Toiselle lautaselle oli eksynyt paikallista erittäin herkullista ja hyvin maust,ettua makkaraa, parunamu
ussia ruohosipulilla höystettynä sekä veikkaukseni mukaan ainakin runsaasti voita, kermaa ja tilliä sisältänyt soosi. Vaikka kyseessä onkin perusruoka, oli lopputulos lähinnä suussa sulava. Tosin eipä noilla raaka-aineilla olisi kovin pahasti voinut epäonnistua. Tämän annoksen vaihtoehtona olisi ollut käsittääkseni jälleen eläimen jalasta kyhätty annos, mutta valitettavasti referenssiannos jäi ryhmän uskalluksenpuutteesta johtuen testaamatta. Kukaan menun syöneistä ei lähtenyt haastamaan jalkavaihtoehtoa.Tässä vaiheessa ruokailua alkoi allekirjottaneen vatsa olla jo täyttymään päin, mutta kaksi ruokalajia oli vielä jäljellä; juusto ja jälkiruoka. Juustovaihtoehdoista valitsin jonkinsortin kermajuuston. Haluaisin painottaa sanaa KERMA, sillä juusto saapui eteeni juoksevassa muodossa useamman desin kulhossa . Juustoon oli lisätty valkosipulia ja ruohosipulia, joten oikeastaan mieleen tuli hieman tavallista paksumpi dippikastike, sillä juusto tarjoiltiin jääkaappikylmänä. Mikäpäs siinä, maistui hyvältä leipäpalasella dippaillessa. En kuitenkaan häpeällisesti kyennyt tuhoamaan koko kulhollista.
Jälkiruoaksi painoin jäätelöä, joka sisälti hedelmiä ja mausta päätellen melko runsaasti alkomahoolia. Särpimenä punaista marjakastiketta, uskaltaisin veikata jopa karpaloa ainakin yhdeksi osatekijäksi.
Vasurissa David juuston kimpussa, oikella kädellä jäätelö:
Kaiken kaikkiaan Brasserie Georges oli erittäin mukava kokemus. Eihän tuolla varsinkaan opiskelijabudjetilla ihan joka päivä viitsi käydä, mutta saatanpa vielä kevään mittaan piipahtaa uudestaan. Hintaa koko aterialle tuli viineineen ja oluineen 35e, joka ei mielestäni ole liian paha hinta noinkin tuhdista ateriasta.
Loppuun vielä yhteiskuva seurueesta, ai että meillä oli hauskaa:
Tone of the day: Syön tänään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti