Vieux Lyon

Koska lauantaina vietettiin eräässä asuntolan keittiössä astettakin kovemmat "amerikkalaiset" kinkerit, joiden loppuillan yksityiskohtiin en sen suuremmin halua tässä yhteydessä puuttua, oli sunnuntaille luonnollisesti keksittävä jotain kevyttä puuhailua. Ideani ulkoilusta ei saanut kuitenkaan kannatusta kansan syvissä riveissä, joten päädyin ottamaan mukaani ipodin ja kameran ja suuntaamaan kulkuni vanhan Lyonin maisemiin.

Vieux Lyon on historiallisesti merkittävä pala kaupunkia, sillä se on suurin renessanssin ajoilta muuttumattomana säilynyt kaupunkialue Euroopassa. Tunnusomaista alueelle ovat kapeat kujat ja kadut sekä useampia katuja yhdistelevät ahtaat "salakäytävät", joita kaupunkilaiset käyttivät pakoillessaan miehittäjiä muinaisina aikoina. Lyon on perinteisesti ollut tunnettu gastronomiastaan ja silkinkudontataidostaan ja molempien näiden alkulähteet voidaan jäljittää vanhan Lyonin sydämeen.

Nykyään aluetta käyttävät lähinnä erilaiset putiikit ja lukuisat ravintolat sekä museot ja marginaalisemmat taidegalleriat. Varsin boheemia seutua, josta löytää mahantäytettä ja suunkostuketta jokaiseen makuun. Verrattuna suomalaiseen markkinatilanteeseen, jossa muutamat isot ketjut hallitsevat suurinta osaa ravintolabisneksestä, Lyon tarjoaa piristävän erilaisia kokemuksia. Jokaisen makuhermoille ja rahapussille löytyy sopiva ravintola.

Lyonilaiset selvästi pitävät vanhasta kaupungistaan etenkin sunnuntaisin, jolloin lähes kaikkialla muualla on hiljaista. Vieux Lyon oli kuitenkin vielä puolillaan porukkaa, vaikka itse saavuin paikalle suhteellisen myöhään. Henkilökohtaisena suosikkina voin mainita pienet katukeittiöt/kojut, joista saa ostaa pikkurahalla pientä purtavaa, kuten paikallisia lettusia (crêpe).

Vanhan kaupungin alue on maantieteellisesti suhteellisen pieni pökäle, mutta lukemattomat sivukujat tarjoavat yleensä positiivisia yllätyksiä ja tekemistä tylsien sunnuntai-iltapäivien varalle. Jos ei ravintelissa istuminen tai oluen ryystäminen nappaa, voi vierailla vaikkapa museossa, jossa on esillä elokuvissa käytettyä pienoismalleja ja muita vastaavia härveleitä. Itsehän toki säästin tämän nautinnon ensi kertaan, mutta aulassa kuikuilun perusteella vaikuttaa tarkastamisen arvoiselta pytingiltä.

Vanhaa kaupunkia ja koko Lyonin keskustaa hallitsee olemuksellaan kaupungin korkein kohta, Fourvièrin kukkula ja sen harjanteella sijaitseva katedraali Basilica Notre Dame de Fourvière. Huipulla tuulee ja tässä tapauksessa siellä tuulee vielä jonkin verran normaalia enemmän, mutta puhuria uhmaten päätin käydä tarkastamassa, onko haipille katetta.

Tämä hieman keskikokoista suomalaista kyläkirkkoa kookkaampi kirkkopahanen rakennettiin 1800- luvun loppupuolella. Siitä asti se on ollut yksi Lyonin tunnetuimpia maamerkkejä. Erään kuvauksen mukaan basilika näyttää selällään jalat ylöspäin makaavalta norsulta ja pidän tätä kuvausta melko osuvana. Itse satuin paikalle juuri kirkonmenojen aikaan, eli klo 17 jälkeen sunnuntai-iltapäivänä. Sinällään varsin mielenkiintoinen kokemus, vaikka papin puheesta en mitään ymmärtänyt enkä muutenkaan pidä itseäni kummoisena kirkonmiehenä.

Ehkä jopa kirkkoa itseään vaikuttavampi on kuitenkin viereiseltä tasanteelta avautuva näköala. Nyppylältä katsottuna koko kaupunki on aivan jalkojen juuressa ja horisontissa siintelevät Alpit, ainakin kirkkaana päivänä. Valitettavasti meikäläisen Casiossa ei aivan zoomi riittänyt vangitsemaan maiseman koko komeutta.

Mäelle pääsee helpoiten vanhan kaupungin metroasemalta pienellä raitiovaunua muistuttavalla härvelillä. Ne, joilla on pohkeissa ruutia voivat myös kipittää ylös rinteessä sijaitsevaa pengerrettyä puistoa pitkin. Itse valitsin tämän reitin alasmennessä. Vaikutti varsin mukavalta pusikolta, vaikkakin kevään ja lehtien tullessa varmasti vielä paremmat tunnelmat. Huhujen mukaan hullut ranskalaiset kipaisevat toisinaan pitkäksi venyneiden juhlien jälkeen katselemaan viinipäissään auringonnousua Fourvièren laelle. Pidän tätä huhua mahtavat näköalat huomioon ottaen täysin mahdollisena.

Yleisesti ottaen täytyy sanoa, että alue on todella viihtyisä ja aion mennä vanhaan kaupunkiin vastakin sunnuntai-iltapäivää viettämään. Alue on omiaan löysään palloiluun ja elämästä nauttimiseen. Mukavia pikku puoteja, paljon rentoa porukkaa ja hyvää suuhunpantavaa. Ei kai sitä juuri muuta kaipaa.

Tone of the day: Today was a good day